Kauden toinen melontaretki on nyt tehty. Oli vappu ja saatiin kaunis aurinkoinen keli.

Tosin tuuli navakasti, mutta jokiuoma tarjosi sopivasti suojaa.

Talven jälkeiset ensimmäiset kanoottisessiot ovat aina niin mieleenpainuvan ihania :)

Melonnasta innostunutta porukkaa oli koolla enemmänkin.

Jo toisena perättäisenä päivänä sain istua nuotion ääressä kahvikuksa kädessä. Se on Elämää :D

Jokimaisemat, kevään ihmeiden tarkkailu ja savun tuoksu antoivat mukavasti voimaa viikon töihin. Hmmm, ja ehkä turhankin paljon inspistä tulevien jokiretkien suunnitteluun...

Mistä elementeistä koostuu retkeilijän vappu? No, tietysti monenlaisista värikkäistä ja kuplivan kivoista aineksista. Keväisen vihreä väri sopii vapputyyliin mainiosti:

Vappuna pitää ehdottomasti löytyä tippaleipiä:

ja serpentiiniä on oltava siellä täällä:

Sitten tarvitaan runsaasti kylmää ja kuplivaa nestettä:

jota voidaan kauhoa vaikka kannukaupalla:

Huolella valmisteltuja juomasekoituksia nautitaan vaikkapa munkkien kera.

Tämän jälkeen yltiöpäisimmät ovat kypsiä toteuttamaan erilaisia päähänpistojaan:

Jotta esimerkiksi tällaisista ilo irti ja vappuhuiskat heilumaan :)

Edellisen postauksen nousukarvat pelittivät niin hyvin, että päätin ottaa ne jatkossa mukaan ihan joka paikkaan. Raaskin kuitenkin jättää ne näin kesäaikana kotiin, sillä tilalle oli tulossa uusi ajankohtaisempi retkivaruste :)

Nyt ei tartte enää lainata :) Saa vaikka maalailla valkoisia pilkkuja...

Yritin ottaa peilin kautta kuvan uuden punaisen kanssa, mutta näky oli eittämättä niin karmiva, että päätin säästää viattomat ihmiset siltä. Kuvitelkaa, kaksi pallopäätä päällekkäin ja limittäin, huh. Olisko sittenkin keltainen kypärä ollut jotenkin huomaamattomampi...

Kohta selviän peiliin katsomisen jälkeisestä pienestä shokista ja alan uudestaan iloita tuoreesta varusteestani ja etenkin tulevista seikkailuista pallopäänä - siis punaisena pallopäänä :)

Toinen lomaviikko Lapissa alkoi. Huomenna joelle ja koskiin retkeilemään. Alla kuitenkin vielä kuva edellisen viikon patikointivaellukselta. Mieli liikkuu vielä paljon niissä maisemissa, mutta kohta melontajutut valtaavat ajatukset.

Pari viikkoa sitten kävin ahkion ja koiruuksien kanssa tuntureilla hiihtää lipsuttelemassa. Kivaa, hienoa, kaunista ja mahtavaa oli, vaikka suksivalinta ei ollut ahkioon yhdistettynä paras mahdollinen. Luisto kylläkin oli joka suuntaan erinomainen :)

Kahdesta(kaan) karvakasasta ei ollut ihmeemmin apua nousuissa

Ilman ahkiota rinteet olivat kyllä helppo juttu, mutta yksi sangen piiiiiitkä ja harras nousu pisti miettimään, että kivuttomampikin tapa voisi olla. Tuoreet kokemukset ym. pähkäilyt mielessä tämä tyvär suunnisti kauppaan ja osti nousukarvat!

Nyt sitten sykyilen, että josko vielä ennättäisin uutta varustetta testaamaan. Mieluiten vielä aidoissa olosuhteissa eikä vain lähimmässä mäessä, josta vielä lunta löytyy. Jonkinmoinen mahdollisuus tässä pian saattaisi olla, joten eiku nousukarvat kainaloon ja menoksi :D