Ei mitään Oikeita retkiuutisia kerrottavana - ikävä kyllä. Niiden sijaan kyllä henkistä valmentautumista ja monia kaavailuja.

Kävin sentään kuutamohiihtämässä muutama päivä sitten, alkuyöstä. Sillä tavalla ihan vähän ja rauhallisesti, koska flunssan jälkitila pisti herkästi yskimään ja väsymään. Eikä muutenkaan pohjakuntoni ole ollut mitenkään hääppönen.

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna oli alla rakkaat ruåttalaiseni eli Ruotsin armeijan ylijäämävaraston puusukset :) Kuu valaisi upeasti eikä otsalamppua tarvittu. Mäkeä laskiessa puitten tummat poikittaiset varjot kyllä haittasivat hieman pelottavasti.

Oli komea raikas yö lumitähtineen, ja retkikuume alkoi kohota luvattomasti... Miten upeaa olisi hiihtää vielä pari tuntia täydenkuun loisteessa. Sytyttää nuotio jonnekin, tulistella louteen suojassa kuuta katsellen tai pistää teltta pystyyn ja kaivautua pian untuvapussin uumeniin...

Yritin napsia kuutamokuvia, mutta tavoiteltua tulosta ei syntynyt. Koetin ottaa kuvia myös salamalla, mikä paljasti ympärillä liikkuvaa usvaa (näkyy alla olevassa kuvassa vaaleana harsona). Pian jään päällä näkyi paksuja matalia sumulauttoja. Päivän leudon kelin aiheuttamia ilmeisesti.

Tein sentään parin yön reissun mökille. Siis jonkinmoista retkeilyn tuntua, kun illan pimeydessä vetelin tavarat ahkiolla saareen ja aloin lämmittää mökkiä asumiskelpoiseksi. Tullessa lämpötila mökin sisällä oli -10 ja yöksi sain sen nousemaan +10 asteeseen. Toisena yönä lämpöä oli nukkumatilassa jo +16 eikä untuvapussia tarvittu.

Oli vakaa aikomus tehdä eilen kunnon päiväretki jonnekin ihan uuteen kohteeseen, mutta kelin muututtua tihkusateiseksi ja lämpöasteille, päätin palata takaisin kotiin odottelemaan mukavampaa säätä.