Tammikuun lopussa pääsin talven ensimmäiselle lumikenkäretkelle. Etelässä oli ollut liian vähän lunta lumikenkäilyyn, mutta pohjoisessa lapsuuden maisemissa oli erinomainen kenkäilykeli. Aikaisemmat lämpökelit olivat tehneet lumeen kovemman välikerroksen, joten lumikegät eivät uponneet liian syvälle. Sen sijaan koirien puikkojalat upposivat ja ne joutuivatkin tekemään paljon enemmän töitä etenemisen kanssa. Paikoitellen ne suorastaan uivat lumessa.

Pakkasta oli reilut -10 ja melkoisen pilvistä, mutta luonto oli pukeutunut puhtaan valkoiseen pakkasasuun. Oli autuaallisen hiljaista ja levollista, nautin suuresti metsän koskemattomasta lumipeitteestä ja kirpeän raikkaasta kelistä. Kiertelin siellä täällä tutun vaaran rinteillä, lapsuuteni seikkailupaikoilla.

Lähes kolmen tunnin tallustelun jälkeen oli kahvitauon paikka. Valitsin tulistelupaikaksi vanhan lahon kannon, jonka päälle viritin "tulikakun", jonka olin kerran saanut pojaltani joululahjaksi. Avasin teräskakun nyt tulilautaseksi ja sen sisälle laittamien tuohisytykkeiden sekä muutaman repussa kulkeneen puupalikan avulla keittelin nokipannukahvit.

Kahvin valmistuttua nostin tulilautasen alas ja istuin samaisen kannon päälle eväitteni kanssa. Kahvittelun aikana puut paloivat loppuun ja tulistelustani jäi vain vähäsen jälkiä luontoon eli ainoastaan kourallinen hiiliä, jotka piilotin kannon juurelle. Nokipannun kannattimena toimineen katkenneen oksan heitin takaisin viereisen männyn alle. Kannonkin halusin maisemoida heittämällä sen osittain sulaneelle pinnalle kasan lunta :)

Mukava sunnuntai kaikin puolin. Oli myös vanhemman koirani 5-v. syntymäpäivä, joten sain tarjota sille taatusti riittävän liikunta- ja haistelusession juhlapäivän kunniaksi. Illalla lämmiteltiin takkatulen äärellä vielä koleahkossa kesämökissä ja herkuteltiin palkinnoksi reippaasta liikuntapäivästä.

Tyytyväisenä uuvahtanut päivänsankari :)