Oli tarkoitus lähteä Lappiin vaellukselle heti kesäkuun alussa, kun kerran kesän piti olla aikasessa... Että ehtisi maisemiin ennen sääskiä ja mäkäräisiä...

Oli tarkoitus lähteä yksin vaeltamaan... Sillä yöttöminä öinä näkee selvästi, mitä ei tarvitse pelätä ja kesäaikana hankeen paleltumisen riski on minimaalinen.

Ei missään tapauksessa ollut tarkoitus lähteä mihinkään juhannusruuhkiin ajelemaan...

Mutku oli ongelmia lähipiirissä ja kurkkukipuakin pukkasi. Autonkin suhteen hankaluuksia. Juhannuksen vietto eka kertaa omalla mökillä houkutti myös. Teki välillä mieli jättää koko vaellushomma tältä kesältä. Jahkailua riitti.

Mikään ei meinannut loksahtaa paikoilleen, mutta lopulta kuitenkin kaikki hyvinkin loksahti. Armottoman pähkäilyn jälkeen. Juhannusruuhkista huolimatta. Sekä siitä, että vaelluksen kohdekin kirkastui vasta viime tipassa. Retkitoverikin oli valmistautunut yksinvaellukseen, mutta sovittiin, että mennään Rovaniemeltä Saariselälle samaa kyytiä. Katsotaan sitten kelien sun muiden perusteella, mitä sen jälkeen tehdään.

Aittajärven hietikolle päädyttiin rinkkojen viimeistelykasaukseen. Koirat saivat puolukanpunaiset reppunsa, joissa niillä oli omat viikon muonat ja kevyet ruokakipponsa.

1247252569_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aloitettiin vaellus etsimällä pienen joen ylittämiseen sopivaa paikkaa. Etsimisen tuoksinnassa hukkasin toverini. Luulin jo aloittaneen yksinvaelluksensa, mutta toisella puolellahan tuo viimein näkyi viittoilevan. Me perässä huteran riukusillan ylittämiseen. Koirat kiireissään päättivät rantautua eri puolilta siltaa, missä hässäkässä tyttökoiruus miltei kasteli reppunsa. Sangen tyylittömän ylityksen jälkeen oltiin kuitenkin pian helppokulkuisella polulla Suomujoen viertä pitkin tallustelemassa.

1247252949_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siis viimeinkin taipaleella kaikkien alkukohellusten jälkeen. Vaellus- ja juhannustunnelma alkoi nousta ajoittaisesta sateen tihhuuttelusta huolimatta. Tuli vastaan ensimmäinen "löytökin". Joku oli raaskinut jättää huippumallisen kelkkansa.

1247252454_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ajatukset heittelehtivät vielä levottomasti. Parkkipaikalle tullessa oltiin tavattu mies, joka oli telonut jalkansa joen ylityksessä ja hänen seurueensa vaellus keskeytyi ikävästi. Heidän puolestaan tuntui tosi pahalta. Todettiin, miten ei ole itsestään selvää, että reissu menee hyvin. Oltiin myös kiitollisia vain vähäisestä sateesta ja tuleville päiville luvatusta auringosta, sillä vastaan oli tullut myös nainen, joka kertoi vaeltaneensa neljä päivää sateessa. Onneksi kumpikaan meistä ei ollut onnistunut lähtemään reissuun päivääkään aikaisemmin.

Piti tarkistaa yöpymismahdollisuus laavussa, mikä oli merkitty kumppanin karttaan. Ohi kuitenkin onnistuttiin taivaltamaan eikä aiottu palata etsimään laavua, jonka olemassaolosta ei ollut täyttä varmuutta. Niinpä keskiyön lähestyessä päätettiin pystyttää leiri sopivasti eteen tulleelle tulipaikalle.

1247253126_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oli juhla ja juhannusaatto, joten asianmukaisesti keskiyön aikaan oli pystytettyjen majoitteiden lisäksi "kokko" loimuamassa ja pölkky katettuna =) Olipa tällä kertaa pikkuisen valkoviiniäkin mausteeksi. Olisi kyllä kannattanut mieluummin ottaa mukaan jotain lämmikettä, sillä yö alkoi muuttua tosi koleaksi. Kaikesta lähtötohinasta uupuneina vetäydyttiin telttaan palele... siis nukkumaan... ainakin nukkumista yrittämään.

1247258150_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvassa uusin retkivarusteeni eli ensimmäistä kertaa mukana ollut Pena-laavu, joka osoittautui erinomaiseksi suojaksi hyttysiä ja sadetta vastaan. Tässä se palvelee sadesuojana ja keittokatoksena. Koiratkin (= tummat möykyt majoitteen reunamilla) omivat sen välittömästi lepopaikakseen.