Raskaasti nukutti pitkän ajopäivän ja lähes 10 yöpatikkakilometrin jälkeen. Jaksaisikohan tästä nousta... Jaahas, sade alkoi ropista teltan kattoon, joten kops... unta palloon.

Näin pimeää on Lapissa kesäkuussa klo 2 aikaan yöllä. Näihin aikoihin voi myös havaita jättimäisitä mittarimatoja koivuissa...

Uusi herääminen puolenpäivän jälkeen. Vielä vähän tuntuu vettä ripsottavan, mutta pitäähän vaeltajan päästä etiäppäin. Onneksi minituubin lisäksi on mukana toinen majoite, jonka suojissa on hyvä keitellä aamukahvit.

Pian sade tuntuukin loppuvan ja aurinko kurkistelee lupaavasti pilvien lomasta. Tulee hyvä hetki kuivattaa ja pakata romppeet. Päällimmäiseksi sadevaatteet (joita ei sittemmin tarvittukaan).

Hyvää huomenta Muotka! Ollos tervehditty sinä lumiläikkäinen Peltotunturi :D

Vain sadan metrin päässä leiripaikastamme oli iso lauma vaatimia vasoineen suoniityllä. Eivät olleet huomanneet tuloamme ja yllttyivät pahan kerran. Yllättyivät koiruudetkin niin, etteivät muistaneet haukkua poroille.

Sitten eteen- ja ylöspäin. Löytyi iso lumilaikku, jollaisista koiruudet ottavat aina ilon irti :) Minä otin ilon irti tunturilammen rannalla kahvittellen. Katselin hiekkatievaa ja muistelin edellistä kertaa, kun vaeltajaystävän kanssa juoksenneltiin sitä pitkin :)

Hei huikeeta; nyt olen yksin reissussa ja tekemässä kaikkein pisintä yksinvaellustani :) Mutta onhan minulla sentään nuo koiruudet mukana. En tiedä, rohkenisinko aivan totaalisesti yksin...

Vau, porojako sieltä... kääääkkkkkkk!!

Ei hemmetti tämän yksinäisyyden kanssa... Vastikään nousi yksi pariskunta lammesta uimasta ja sitten tuo sielua järisyttävä ihmistokka. Enpä ole mokomaa näkyä ennen nähnyt. No, ei se mitään. Aurinko paistaa ihanan lämpimästi ja tunturi lahjoitti täysin nakertamattoman sarviparin. Upea ilta, nyt saan hymyillä yhdessä elämän kanssa :D

Ehkäpä vielä toteutuu vuosien takainen haaveeni päästä Kuárvikozzálle, Muotkan korkeimmalle tunturille. Mahtaisikohan se jo häämöttääkin tuolla.

Eiku tunturilaaksosta vaan alas ja leiri pystyyn. Sitten huomenna huippua tähyilemään. Ihan selvä reitti ja helppo nakki. Kyllä meikätytöltä tämä suunnistus sujuu (- tai ainakin luulin niin...)