Rinkkaa pakkailen, mutta melonnassa mieli. Ottaisko vai jättäiskö melontavermeet  ja -haaveet... Siis kesäkuiselta Lapin reissultani.


Olisi se vaan niin hienoa liukua uomaan ja virran mukana uusiin seikkailuihin. Taikka kierrellä rauhallisia rantoja yöttömässä yössä.


Onneksi toukuussa sain käydä useammankin kerran vesillä ja pientä seikkailua myös.


Aikanaan melontaa aloitellessani mietin, etten koskaan ikinä kertaakaan koskeen... Viime vuosina on kuitenkin pitänyt hieman kokeilla. Höh, vanaha eukko...

Ken tässä kajakkinsa kaatua antaa, se pian saa mustelmaa kankussaan kantaa...

Vähän aikaa sitten sain kokea, miltä tuntuu uida kivisessä koskessa. Nimesin paikan Pyllykoskeksi :) Toivottavasti samannimisiä paikkoja ei löydy paljon Suomen virroista...

No, antaa hautua vielä yön yli. Lähtee tästä jatkamaan vaellusmuonien lajittelua...